Bauglir on noin 700 vuotta sitten Tuonelassa syntynyt demoni. Maan päällä hänet tunnetaan paremmin nimellä kreivi Caratacus Calagon.
Calos meni lautturin kyytiin, ja keskellä jokea etsi haavilla virrasta maljaa. Hän yllättyi, kun arkkienkeli ei ollut syöttänyt hänelle pajunköyttä, ja nosti hopeisen maljan haavillaan. Sitten hän kertoi Bacchukselle, että oli unohtanut rantaan tyttärensä. He kääntyivät ympäri, ja takaisin rantaan päästyään Calos juoksi maljoineen Tuonelan porteille, jossa arkkienkeli näytti hänelle tien pois pahojen henkien maasta.
Silloin Bacchus sylki tulta suustaan ja heitti joesta vettä joka paikkaan. Hänen silmänsä muuttuivat vihasta punaisiksi. Kun niinkin suuret arkkidemonit kuten Bacchus raivostuvat, heidän tunteensa usein ruumiillistuvat uusiksi demoneiksi. Tässäkin raivonpuuskassa syntyi muutama heikompi demoni, ja yksi vahva; Bauglir.
Bauglir onnistui lepyyttämään ns. "isänsä", ja pyysi mahdollisuutta auttaa turmioon tuomittujen sielujen kyyditsemisessä. Bacchus suostui, ja antoi Bauglirille tehtäväksi vartioida porttia, etteivät enkelit enää lähettäisi kuolevaisia Tuonelaan, joiden tehtävänä oli poistua takaisin elävien kirjoihin.
Bauglir vahti porttia noin sata vuotta, kunnes Bacchus näki hänet kyvykkääksi ja käski hänet Tuonelan alemmille tasoille vahtimaan kuolevaisia. Hän meni Syntien Herran luokse avustamaan häntä tuomittujen rangaistuksien jakamisessa. Kun Syntien Herra kyllästyi vanhaan kokoonpanoonsa, hän vain korvasi vanhan lautakuntansa uusilla jäsenillä ja Bauglir oli taas vailla työtä. Hän meni takaisin Bacchuksen luokse, joka neuvoi menemään kuolevaisten maahan noutamaan sieluja Tuonelaan. Bacchus järjesti muutaman kuolevaisen manaajan kanssa sopimuksen, jossa he kutsuisivat Bauglirin maan päälle, ja vastapalveluksena he saisivat erityisen paikan Tuonelassa menehdyttyään, mutta vain jos he kuolisivat ikäänsä. Manaajat suostuivat, ja Bauglir tuotiin kuolevaisten maahan reilun tunnin pituisen rituaalin jälkeen. Kun hän oli ylittänyt sillan Tuonelan ja kuolevaisten maailman välillä, hän tunkeutui yhden manaajan päähän ja lahjoitti hänen sielunsa Bacchukselle. Sen jälkeen hän käytti isäntävartaloaan surmatakseen muut manaajat, jotka hekin hän lähetti Tuonelaan, periaatteessa murtaen Bacchuksen ja manaajien luoman sopimuksen.
Kartanonherra Calagon alkoi järjestää tansseja, syntymäpäiviä ynnä muita tapahtumia kartanollaan, ja pian monet kaupungissakin tunsivat Calagonin kartanon erinomaisesta ruuastaan, musiikistaan ja tanssilattiastaan. Itse herra Calagon tunnettiin ystävällisenä, mutta salamyhkäisenä noin keski-ikäisenä miehenä.
Ihmisille tuttu Caratacus Calagon on salaperäinen, usein hyvin peitteleviin asuihin pukeutuva mieshenkilö joka harvemmin suostuu juttelemaan itsestään. Hän on äärimmäisen kohtelias ja tavoiltaan moitteeton, pukeutuu aina viimeisen päälle ja hän on taitava keskustelija. Hän kantaa mukanaan aina joko hiilikuidusta valmistettua, hopeanupilla varustettua kävelysauvaa, tai sitten mahongista sorvattua ja kullalla koristeltua kävelykeppiä. Sateisina päivinä hänellä on niiden sijasta mieluummin tumma sateenvarjo.
Vaikka Caratacus esiintyy niin, että häntä on vaikea olla vihaamatta, taikuudessa lahjakkaat ja ihmisluonteen tutkijat voivat huomata, että hänessä on asenteestaan huolimatta aina jotakin hämärää ja omituista, aivan kuin lämpimästi hymyilevä seurapiirimies tietäisi milloin maailma loppuu, mutta ei kerro sitä kenellekään.
Bauglir sen sijaan on puhtaasta raivosta syntynyt demoni, joka piilottelee syvällä Caratacuksen alitajunnassa, ja välillä jopa ilmenee vahvojen tunnetilojen aikana sekä silloin kun hän on alakynnessä. Kun demoni ns. kutsutaan esiin, Caratacus pystyy puhumaan pelottavalla ja möreällä äänellä, hän voi kasvaa pituutta sekä riisua naamaansa peittelevän naamion ja paljastaa vihasta roihuavat punaiset silmänsä, jotka ovat vain varjo Bacchuksen raivosta Bauglirin syntymisen aikana. Vaikka Bauglirin ei ole vielä koskaan tarvinnut sitä tehdä, hän pystyy silti kutsumaan koko voimansa esiin ja ottaa ns. "viimeisen muotonsa". Silloin hän kasvaa miltei kolmemetriseksi, mustaksi ja sarvekkaaksi otukseksi, eli kaiken kaikkiaan hirviöksi.
- Bauglir on quenyaa ja tarkoittaa "hillitsijää". Se on myös Silmarillionissa esiintyvän päävihollisen Morgothin toinen nimitys.
- Bauglir on esiintynyt pienemmissä seikkailuissa muissa kylissä ja maissa, joissa hän on pelotellut ja kiusannut kyläläisiä ja täten saanut pientä kuuluisuutta ympäri maan, tosin hänelle on aina keksitty joka kylässä eri nimitys.
- Caratacus ja Aurelius ovat vanhoja roomalaisia nimiä
- Calagon on johdos Ancalagon-lohikäärmeestä, joka myös esiintyy Tolkienin kirjallisuudessa.
- Caratacus Calagon lukemassa Edgar Allen Poen runoa:
Varhaisimmat vuodet
Monta vuotta sitten Bacchus, ikuiseen turmioon tuomittujen sielujen lautturi, raivostui kun eräs tuomittu sielu nimeltä Calos onnistui huijaamaan häntä. Kuolevainen oli mennyt arkkienkelin opastuksella Tuonelaan noutamaan Taivaista pudonnutta maljaa. Malja oli pudonnut Tuonelassa virtaavaan jokeen, ja Caloksen tuli noutaa se sieltä. Calos oli saanut kultaisen haavin mukaan, jolla hänen oli tarkoitus saada malja napattua joesta.Calos meni lautturin kyytiin, ja keskellä jokea etsi haavilla virrasta maljaa. Hän yllättyi, kun arkkienkeli ei ollut syöttänyt hänelle pajunköyttä, ja nosti hopeisen maljan haavillaan. Sitten hän kertoi Bacchukselle, että oli unohtanut rantaan tyttärensä. He kääntyivät ympäri, ja takaisin rantaan päästyään Calos juoksi maljoineen Tuonelan porteille, jossa arkkienkeli näytti hänelle tien pois pahojen henkien maasta.
Silloin Bacchus sylki tulta suustaan ja heitti joesta vettä joka paikkaan. Hänen silmänsä muuttuivat vihasta punaisiksi. Kun niinkin suuret arkkidemonit kuten Bacchus raivostuvat, heidän tunteensa usein ruumiillistuvat uusiksi demoneiksi. Tässäkin raivonpuuskassa syntyi muutama heikompi demoni, ja yksi vahva; Bauglir.
Bauglir onnistui lepyyttämään ns. "isänsä", ja pyysi mahdollisuutta auttaa turmioon tuomittujen sielujen kyyditsemisessä. Bacchus suostui, ja antoi Bauglirille tehtäväksi vartioida porttia, etteivät enkelit enää lähettäisi kuolevaisia Tuonelaan, joiden tehtävänä oli poistua takaisin elävien kirjoihin.
Bauglir vahti porttia noin sata vuotta, kunnes Bacchus näki hänet kyvykkääksi ja käski hänet Tuonelan alemmille tasoille vahtimaan kuolevaisia. Hän meni Syntien Herran luokse avustamaan häntä tuomittujen rangaistuksien jakamisessa. Kun Syntien Herra kyllästyi vanhaan kokoonpanoonsa, hän vain korvasi vanhan lautakuntansa uusilla jäsenillä ja Bauglir oli taas vailla työtä. Hän meni takaisin Bacchuksen luokse, joka neuvoi menemään kuolevaisten maahan noutamaan sieluja Tuonelaan. Bacchus järjesti muutaman kuolevaisen manaajan kanssa sopimuksen, jossa he kutsuisivat Bauglirin maan päälle, ja vastapalveluksena he saisivat erityisen paikan Tuonelassa menehdyttyään, mutta vain jos he kuolisivat ikäänsä. Manaajat suostuivat, ja Bauglir tuotiin kuolevaisten maahan reilun tunnin pituisen rituaalin jälkeen. Kun hän oli ylittänyt sillan Tuonelan ja kuolevaisten maailman välillä, hän tunkeutui yhden manaajan päähän ja lahjoitti hänen sielunsa Bacchukselle. Sen jälkeen hän käytti isäntävartaloaan surmatakseen muut manaajat, jotka hekin hän lähetti Tuonelaan, periaatteessa murtaen Bacchuksen ja manaajien luoman sopimuksen.
Nykyhetki
Kuolevaisten maailmassa Bauglir käytti hyväkseen demonin taitojansa ja hankki itselleen vauraan kartanon Angarthin kaupungin maaseudulta. Hän istutti osan itseään useampaan vartaloon, saaden näin vallan mm. pankkiireihin, jotka yllättävän hyväsydämisesti lahjoittivat rahaa uudelle kartanonherralle. Kun Bauglir oli lypsänyt tarpeeksi rahaa varakkailta kuolevaisilta, hän rakensi kartanostaan lähestulkoon kaikkein koreimman sillä alueella. Bauglir tarvitsi kuitenkin jonkinlaisen peitenimen kuolevaisten tietoisuuteen, sillä harva kuolevainen nimesi lapsiaan pahojen henkien mukaan. Hän alkoi kulkea nimellä Caratacus Aurelius, ja muka-kauan-kestäneen kauppiassukunsa nimeksi hän varasi Calagonin. Kartano on tähän asti seissyt jo noin 250 vuotta, ja vaikka ihmiset kyselevät miten Caratacus on pystynyt huolehtimaan kartanosta niin pitkään, sanoo hän vain että hänen isänsä, isoisänsä ja vielä hänenkin isänsä ovat alun perin rakentaneet kartanon.Kartanonherra Calagon alkoi järjestää tansseja, syntymäpäiviä ynnä muita tapahtumia kartanollaan, ja pian monet kaupungissakin tunsivat Calagonin kartanon erinomaisesta ruuastaan, musiikistaan ja tanssilattiastaan. Itse herra Calagon tunnettiin ystävällisenä, mutta salamyhkäisenä noin keski-ikäisenä miehenä.
Luonne ja ominaisuudet
Ihmisille tuttu Caratacus Calagon on salaperäinen, usein hyvin peitteleviin asuihin pukeutuva mieshenkilö joka harvemmin suostuu juttelemaan itsestään. Hän on äärimmäisen kohtelias ja tavoiltaan moitteeton, pukeutuu aina viimeisen päälle ja hän on taitava keskustelija. Hän kantaa mukanaan aina joko hiilikuidusta valmistettua, hopeanupilla varustettua kävelysauvaa, tai sitten mahongista sorvattua ja kullalla koristeltua kävelykeppiä. Sateisina päivinä hänellä on niiden sijasta mieluummin tumma sateenvarjo.
Vaikka Caratacus esiintyy niin, että häntä on vaikea olla vihaamatta, taikuudessa lahjakkaat ja ihmisluonteen tutkijat voivat huomata, että hänessä on asenteestaan huolimatta aina jotakin hämärää ja omituista, aivan kuin lämpimästi hymyilevä seurapiirimies tietäisi milloin maailma loppuu, mutta ei kerro sitä kenellekään.
Bauglir sen sijaan on puhtaasta raivosta syntynyt demoni, joka piilottelee syvällä Caratacuksen alitajunnassa, ja välillä jopa ilmenee vahvojen tunnetilojen aikana sekä silloin kun hän on alakynnessä. Kun demoni ns. kutsutaan esiin, Caratacus pystyy puhumaan pelottavalla ja möreällä äänellä, hän voi kasvaa pituutta sekä riisua naamaansa peittelevän naamion ja paljastaa vihasta roihuavat punaiset silmänsä, jotka ovat vain varjo Bacchuksen raivosta Bauglirin syntymisen aikana. Vaikka Bauglirin ei ole vielä koskaan tarvinnut sitä tehdä, hän pystyy silti kutsumaan koko voimansa esiin ja ottaa ns. "viimeisen muotonsa". Silloin hän kasvaa miltei kolmemetriseksi, mustaksi ja sarvekkaaksi otukseksi, eli kaiken kaikkiaan hirviöksi.
Trivia
- Bauglir on quenyaa ja tarkoittaa "hillitsijää". Se on myös Silmarillionissa esiintyvän päävihollisen Morgothin toinen nimitys.
- Bauglir on esiintynyt pienemmissä seikkailuissa muissa kylissä ja maissa, joissa hän on pelotellut ja kiusannut kyläläisiä ja täten saanut pientä kuuluisuutta ympäri maan, tosin hänelle on aina keksitty joka kylässä eri nimitys.
- Caratacus ja Aurelius ovat vanhoja roomalaisia nimiä
- Calagon on johdos Ancalagon-lohikäärmeestä, joka myös esiintyy Tolkienin kirjallisuudessa.
- Caratacus Calagon lukemassa Edgar Allen Poen runoa:
Galleria