Pääsivu
Latest images
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
Haen lupaa peruskunnoltaan hyvään lykaaniin, joka ei ole erityisen voimakas, muttei erityisen heikkokaan. Lykaanini pelaa riskipeliä eikä ole käyttänyt rokotetta, mutta kantaa sitä jatkuvasti mukanaan. Hän on melko uusi tulokas Angarthissa, eikä ole aiemmin kovin suurissa kaupungeissa asustanut, ja onkin siksi hiukan hukassa joka asiassa. Hahmoni omaa lykaanille tyypilliset hyvät aistit, ja on kehittänyt erityisesti kuuloaistiaan erottamaan pieniäkin äännähdyksiä.
Haen lupaa hahmoon, koska haluan pelata itselleni mieleisellä hahmolla, jolla on oma tarinansa. Luvan saaminen loisi uusia polkuja pelaamiseeni ja toivottavasti olisi myös hyödyksi muiden pelaamiselle. Mikäli luvan kyseiseen lykaaniin saisin, voisin rikastuttaa niin omia kuin muidenkin roolipelikokemuksia. Pidän itselleni mielekkäillä hahmoilla pelaamisesta, joten luvan saaminen varmasti myös lisäisi kiinnostustani ja innostustani pelaamista kohtaan.
Hahmoni ei käytä magiaa eikä ole siitä kiinnostunut.
Lykaanini omaa taisteluissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Eläimelliset piirteet on helppo havaita, tämä ei pelkää käyttää suhteellisen teräviä hampaitaan tai kynsiään. Nyrkillä naamaan uhkaavaa henkilöä lyöminen ei suinkaan ole epätavallista eikä voimankäyttö ole useimmiten kovinkaan hillittyä. Lykaanini on hyväkuntoinen ja pystyy melko koviin suorituksiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hahmoni pitää paljain käsin tappelemisesta, mutta ei olisi suurikaan ihmetyksen aihe, jos tuo käyttäisi linkkuveistä tai puunkarahkaa apunaan, sillä ne tuovat useimmiten jotakin uutta jolla vastustajalle voi jotakin harmia aiheuttaa.
Lykaanillani on heikkouksia yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vahvuuksia. Suurin heikkous tälle on hopea kaikenlaisissa muodoissaan. Pelkkä hopean läheisyys aiheuttaa huonovointisuutta ja kehoon ammuttu hopealuoti varman kuoleman. Hahmoni on tulen suhteen melkoisen arka, ja kiertääkin usein tulenlähteet kaukaa. Toinen arkuutta aiheuttava asia on turhan suuret määrät valoa heijastavia asioita – kaikki paljettikoristeisteiset vaatteet ja peilit, ne saavat aikaan päänsärkyä, ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta samoin kuin liian pienet ja ahtaat tilat.
Lykaanilleni heikkoudeksi voi laskea myös pienikokoisuuden kummassakin muodossaan, liian suuri tynnyrin taakse piiloutuakseen ja liian pieni yltääkseen kauppojen ylimmille hyllyille.
Lykaaniani vaivaa myös jonkinsorttinen vainoharhaisuus, mikä tekee vaikeaksi muihin hahmoihin luottamisen.
Hahmoni ei tosiaan ole syntyperäinen Angarthilainen. Hän syntyi vuoristossa, jossakin melko kaukana, ja on elänyt kiertelevänä kulkurina siellä, täällä ja tuolla. Sen vuoksi mukaan on erilaisista pienistä kylistä tarttunut mukaan pieniä palasia hahmoa itseään – jokainen arpi ja jokainen uurre merkitsee jotakin josta voi ammentaa lisää rohkeutta ja potkia itseään eteenpäin. Kirkkaanpunaiset hiussuortuvat merkitsevät omista peloista ja kaulassa aina riippuva, pronssinen riipus sitä, kuinka ne voi voittaa. Ulkomuoto voi toisinaan hämätä, sisua ja suurisuisuutta tältä löytyy toisinaan hippusen liian paljon, ja sen takia onkin joutunut useaan kertaan ongelmiin.
Lykaanini tuntee olevansa susimuodossaan elementissään, eikä juuri siksi olekaan käyttänyt rokotettaan. Siitä on myös johdettavissa se, että hän liikkuu melko harvoin aivan keskustassa. Samaisessa muodossaan hahmoni karva on harmahtavan ruskeaa, jossa on tarkemmin tarkasteltaessa havaittavissa hieman punaista. Ihmismuodossaan käyttää harvemmin massasta erottuvia vaatteita, tummat ja hillityt värit ovat juuri tarpeeksi hänelle.
Haen lupaa hahmoon, koska haluan pelata itselleni mieleisellä hahmolla, jolla on oma tarinansa. Luvan saaminen loisi uusia polkuja pelaamiseeni ja toivottavasti olisi myös hyödyksi muiden pelaamiselle. Mikäli luvan kyseiseen lykaaniin saisin, voisin rikastuttaa niin omia kuin muidenkin roolipelikokemuksia. Pidän itselleni mielekkäillä hahmoilla pelaamisesta, joten luvan saaminen varmasti myös lisäisi kiinnostustani ja innostustani pelaamista kohtaan.
Hahmoni ei käytä magiaa eikä ole siitä kiinnostunut.
Lykaanini omaa taisteluissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Eläimelliset piirteet on helppo havaita, tämä ei pelkää käyttää suhteellisen teräviä hampaitaan tai kynsiään. Nyrkillä naamaan uhkaavaa henkilöä lyöminen ei suinkaan ole epätavallista eikä voimankäyttö ole useimmiten kovinkaan hillittyä. Lykaanini on hyväkuntoinen ja pystyy melko koviin suorituksiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hahmoni pitää paljain käsin tappelemisesta, mutta ei olisi suurikaan ihmetyksen aihe, jos tuo käyttäisi linkkuveistä tai puunkarahkaa apunaan, sillä ne tuovat useimmiten jotakin uutta jolla vastustajalle voi jotakin harmia aiheuttaa.
Lykaanillani on heikkouksia yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vahvuuksia. Suurin heikkous tälle on hopea kaikenlaisissa muodoissaan. Pelkkä hopean läheisyys aiheuttaa huonovointisuutta ja kehoon ammuttu hopealuoti varman kuoleman. Hahmoni on tulen suhteen melkoisen arka, ja kiertääkin usein tulenlähteet kaukaa. Toinen arkuutta aiheuttava asia on turhan suuret määrät valoa heijastavia asioita – kaikki paljettikoristeisteiset vaatteet ja peilit, ne saavat aikaan päänsärkyä, ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta samoin kuin liian pienet ja ahtaat tilat.
Lykaanilleni heikkoudeksi voi laskea myös pienikokoisuuden kummassakin muodossaan, liian suuri tynnyrin taakse piiloutuakseen ja liian pieni yltääkseen kauppojen ylimmille hyllyille.
Lykaaniani vaivaa myös jonkinsorttinen vainoharhaisuus, mikä tekee vaikeaksi muihin hahmoihin luottamisen.
Hahmoni ei tosiaan ole syntyperäinen Angarthilainen. Hän syntyi vuoristossa, jossakin melko kaukana, ja on elänyt kiertelevänä kulkurina siellä, täällä ja tuolla. Sen vuoksi mukaan on erilaisista pienistä kylistä tarttunut mukaan pieniä palasia hahmoa itseään – jokainen arpi ja jokainen uurre merkitsee jotakin josta voi ammentaa lisää rohkeutta ja potkia itseään eteenpäin. Kirkkaanpunaiset hiussuortuvat merkitsevät omista peloista ja kaulassa aina riippuva, pronssinen riipus sitä, kuinka ne voi voittaa. Ulkomuoto voi toisinaan hämätä, sisua ja suurisuisuutta tältä löytyy toisinaan hippusen liian paljon, ja sen takia onkin joutunut useaan kertaan ongelmiin.
Lykaanini tuntee olevansa susimuodossaan elementissään, eikä juuri siksi olekaan käyttänyt rokotettaan. Siitä on myös johdettavissa se, että hän liikkuu melko harvoin aivan keskustassa. Samaisessa muodossaan hahmoni karva on harmahtavan ruskeaa, jossa on tarkemmin tarkasteltaessa havaittavissa hieman punaista. Ihmismuodossaan käyttää harvemmin massasta erottuvia vaatteita, tummat ja hillityt värit ovat juuri tarpeeksi hänelle.
